Viimeisia viedaan

Meneillaan on viimeinen kouluviikko, ens viikolla on pari tenttia ja se ois sitten siina. Tunnelmat ovat olleet kovasti sekavat: toisaalta oon tosi suruissani lahdosta, toisaalta odottelen jo kovasti perheen ja ystavien nakemista. Lahinna taalta lahdossa surettaa kavereista eroaminen ja meidan ihanasta talosta luopuminen, mutta sitahan se elama on usein, luopumista ja uuteen siirtymista. Taa vuosi on ollut valilla vaikea, useimmiten huippukiva ja joka tapauksessa kokemus, jota en mistaan hinnasta vaihtaisi pois.

Oon koittanut suunnata ajatuksiani lahtoon ja irrottautumiseen aloittelemalla pakkaamista ja katselemalla kuvia viime kesalta. On se vaan kiva palata kotiin, vaikka haikealta tuntuukin. Yritan myos sanoa itselleni ,etta ainahan tanne voi tulla kaymaan jos oikein ikava tulee. Totuus on kuitenkin se, etta kun Suomeen palataan ja ns. alkujarkytyksesta selvitaan, Houghton alkaa pikkuhiljaa unohtua ja uudet jutut tulevat tilalle. Sekin surettaa jo etukateen. En haluaisi unohtaa naita ihmisia ja tunnelmia. Enka varmasti koskaan unohdakaan, mutta en myoskaan koskaan paase elamaan tata uudestaan.

Suunnitelmana on lahtea ajelemaan taalta 2.5. suomalaisen kaveripariskunnan kanssa kohti Kansas Citya, josta sitten mennaan Jannen kanssa junalla Las Vegasiin ja kaverit lentavat perasta. Vietetaan pari paivaa porukalla Vegasissa, ja sit vuokrataan kahdestaan auto ja ajellaan silla Kaliforniaa tutkimaan. Lento Helsinkiin lahtee Los Angelesista 23.5. Siihen on pian enaa kuukausi!

Kevätmurinaa

Täällä on jo keväistä. Teillä ei ole kotoiseen tapaan loskaa, koska niitä suolataan niin armottomasti; heti kun lämpötila nousee sen verran että lumi alkaa sulaa, se muuttuu kaduilla samantien vedeksi suolauksen ansiosta... Talvikengät on varmaan tän talven jälkeen entiset, mutta eipähän tarvii kahlata loskassa (ylettömän suolauksen vaikutuksia pohjaveteen en ees halua pohtia sen tarkemmin). Lämmintä on ollu viime päivinä melkein kymmenen astetta ja oon tarennu jopa ilman välihousuja! Koulussa on peruskiirettä muttei mitään kamalaa, näytelmäkurssi ja luova kirjoittaminen ei vaan voi olla ikäviä :) Yhyy, miksen voi vaan käydä pilipalikursseja lopun ikääni?

Kevätlomalla käytiin Chicagossa ja Jannen perhettä oli kylässä, mikä oli kivaa. Saatiin myös varmistus siitä että päästään molemmat pääkaupunkiseudulle töihin seuraavaksi puoleksi vuodeksi, joten nyt katellaan asuntoja sieltä. On sekä kamalaa että kivaa, että kotiinpaluu on edessä kahden kuukauden päästä.

Tässä kuvaotos kevätlomalta.

Iltapala kotona

Matkalla Chicagoon käväistiin Packersin (tämänvuotisen Super Bowlin voittajan ja täkäläisten jalkkisintoilijoiden palvonnan kohteen) kotikylässä Green Bayssa... Packersin kannattajat eli cheeseheadit tunnistaa teemaan sopivista hatuista!

Chicagossa tilattiin deep dish -pizzaa...

... joka oli nimensä veroista.

Suojatien raidat ovat ohuemmat täällä, totesi rakennusinsinööri.

Minä ja uusi ystävämme Rex.

Cloud gate oli hieno ja siitä kelpasi peilata omaa naamaa ja myös pilvenpiirtäjiä.

Willis Towerissa mitattiin turistin rohkeus - kuka uskaltaa lasiterassille? (no kaikki, vaikka hammasta purren!)

Yöllinen Chicago

Tällaista on meillä

Rakkaat lukijat, tervetuloa virtuaalikierrokselle 1209 E. Houghton Avenuelle!

Vastapäätä meidän taloa sijaitsee Pearl Street Mall, pieni liikekeskus mahtipontisella nimellä varustettuna. Kyseisestä pihapiiristä löytyy niin Jim's Foodmart kuin Subway ja Domino's Pizzakin, joita ollaan hyödynnetty aina silloin kun ruoanlaitto ei ole napannut. Subit ovat Suomen vastaaviin verrattuna suorastaan edukkaita ja Dominosista saa ison kymmenen täytteen pizzan hintaan 11$. Ei pöllömpää, sanon!

Näkymä meitsien rappusilta! Kauempana siintää Mt Ripley, eli Techin oma pieni laskettelukeskus.

Tätä ei sentään raahattu Suomesta mukana, vaikka niinkin voisi luulla...

Tältä näyttää olkkarissa. Tekokukat ja kaikki!

Rakas ystävämme termostaatti.

Keittiö kerran kun leivottiin.

Yläkerrasta löytyy kolme huonetta, joista kaksi on meidän käytössä. Tässä vierashuone vieraiden jäljiltä. :)

Kylppäri pääsi kans kuviin.

Meidän makkari ja joulupostissa tulleet muumityynyliinat. Ja meillä on myös pussilakanat, ah autuutta!

Toivottavasti nautitte vierailusta! Meistä on kivaa asua täällä. Tv. O&J

Arkipäivää

Aattelin kertoilla millaista meidän arki täällä on, vaikka mitään suuria eroja Suomen eloon ei loppujen lopuksi olekaan. Luvassa viimein myös pientä hintavertailua.
Etäisyydet välttämättömimpiin paikkoihin on täkäläisessä kodissa pienemmät kuin missään, missä oon aiemmin asunut: Asutaan viiden minuutin kävelymatkan päässä kampukselta, mikä helpottaa elämää suunnattomasti, ja suunnilleen ison Valintatalon kokoinen ruokakauppa Jim's Foodmart on vastapäätä kotia.

Sieltä saa helposti haettua maitoa, tomaatteja, kananmunia, karkkia, kivennäisvettä, mitä ikinä ruokakaappi milloinkin kaipaakin täydennykseksi. Oon löytänyt sieltä myös mm. kenkälankkia ja ompelusetin. Lihaa sen sijaan ei oo tehnyt mieli Jimsiltä ostaa, koska jimsiläiset pesevät myymälänsä lattiat iltaisin melkoisella myrkkyliuoksella, jonka haju ja maku imeytyvät lihapakkausten elmukelmun läpi suoraan itse pihviin - kokeiltu on... Isommat ruokaostokset käydäänkin siis tekemässä suunnilleen kerran tai pari kuussa Econo Foodsissa tai Walmartissa parin mailin päässä ja ostetaan ruokaa pakkaseen, ja nää reissut mennään taksilla tai kavereiden kyydillä. Taksilla reissailu on täällä Suomeen verrattuna aikamoisen halpaa, esim. tuon parin mailin matkan pääsee päivisin neljällä, iltaisin viidellä dollarilla. Samaan hintaan ei Suomessa taitaisi taksi edes liikahtaa paikoiltaan...

Tästä päästäänkin kätevästi täkäläiseen tippauskulttuuriin. Tapana on antaa tippiä ei vain tarjoilijalle, vaan myös baarimikolle, kampaajalle ja taksikuskille. Voitte arvata että ekat kuukaudet meni pohtiessa että meniköhän nyt ihan oikein, pitikö tälleki ihmiselle nyt antaa tippiä vai ei. Kai se on osa sitä amerikkalaista vapautta että asiakas saa päättää onko asiakaspalvelijalla kohtuullinen päiväpalkka vai ei. On siinä tottakai ituakin että kannustetaan hyvään palveluun, mutta se helposti keikahtaa asiakkaiden nuoleskeluun ja toisaalta kukaan ei voi mitään sille, että aina löytyy myös niitä asiakkaita jotka eivät tippiä maksa vaikka palvelussa ei olisi mitään vikaa. Itse kannatan suomalaista systeemiä (ylläri), ottaa päästä miettiä joka kerta että mikähän nyt mahtaisi olla se sopiva tippi. Onneks mulla on yleensä tuo oma laskukone eli Janne matkassa ;) Ravintolalaskun loppusummasta kuulemma 15 % on normaali tippi, 20 % jos ollaan oikein tyytyväisiä ja 10 % jos ois vähän parantamisen varaa. Ei ihme että kalliisiin ravintoloihin on kova tunku töihin!


Kaupassa käydessä ostellaan suurilta osin samoja juttuja kuin Suomessakin. Tampereella asustaessa Lähi-Valintatalosta tuli tosin usein ostettua marinoituja broilerinsuikaleita, joita näiltä huudeilta ei saa lainkaan. Sinänsä ihan hyvä juttu kun ei tarvitse miettiä kalliimman maustamattoman lihan ja halvemman marinadimössön välillä, kun vaihtoehtoja ei ole, vaan voi hyvällä omallatunnolla aina tehdä omat rypsiöljy-yrttimarinadit. Toinen ero on ollut se, että kaikki täkäläisissä kaupoissa myytävät leivät ovat joko a) auttamattoman vehnäisiä tai b) tehdasleivän makuisia, joten leipää on tullut ostettua merkittävästi vähemmän kuin Suomessa. Lähinnä Econon leipomon 7 viljan leipää ja Jimsin saksalaista ruisleipää ollaan osteltu.

Tässäpä vähän täkäläisiä hintoja euroiksi ja grammoiksi muunneltuina ja pyöristettyinä:
Tomaatit n. 2,60 € / kilo
Viinirypäleet n. 3,40€ / kilo
Kalkkunaleikkele n. 2,50€ / 250 g
Kevytmaito n. 1,30€ / 1,9 l
Kananmunat n. 2€ / 12 kpl
Kanan rintapalat n. 8€ / kilo
Naudan jauheliha n. 5,40€ / kilo

Subwaylla tulee syötyä lounaaksi patonkia suunnilleen kerran viikossa:
Kokonainen patonki (club-täytteellä) 3,70 €
Puolikas patonki (tonnikalalla) 2,40 €.

Koululla taas pala pizzaa 2,90 €,
kotiruokalounas (esim. lasagnea ja papumössöä) ja pieni kokis 4,4 €.

Että semmosta!

Uudet kujeet

Maanantaina aloitettiin sitten uusi lukukausi ja täytyy sanoa, että oon ihan intona! Kerrankin ei ollu pakko valita vain niitä järkeviä, tutkintoon kuuluvia kursseja, ja nyt kun jo tiesin syksyä paremmin muutamia hyviä opettajia ja olin saanut suosituksia kivoista kursseista, tuloksena oli kerrassaan manio lukujärjestys. Kurssilajitelmastani löytyy mm. luovaa kirjoittamista, näyttelemistä ja popkulttuuria, ja liikuntapuolelta pilatesta ja lumilautailua, eli päätin ottaa todella ilon irti vaihtarivuoden toisesta puolikkaasta. :)

Joulu täällä pienessä talossa sujui oikein leppoisasti. Oltiin tehty joulusapuskat ennen Floridaan lähtöä pakastimeen, joten joulupäivänä ei tarvinnu kuin iskeä vuoat uuniin ja käydä pöytään. Oli ihanaa saada koko perhe tänne meille kylään!

Saatiin kylään myös ehta joulupukki kunnon Amerikan vermeissä! Oli karvareunukset, tiu'ut ja kaikki - kiitos Hancockin puolelta löytyvän Finnish Heritage Centerin :)

Käytiin ravintelissa Calumetissa, pikkukylässä muutaman mailin päässä Houghtonista.

McLain State Parkin ranta, jossa käytiin kesällä uimassa, oli jäätynyt lumidyyneiksi. Välistä tyrskähteli aaltoja, ja velipojilla riitti kuvattavaa.

Ennen lukukauden alkamista tehtiin Michiganin kiertoajelu Simon perheen kanssa, ja oltiin suorastaan yllättyneitä kaikista hienoista nähtävyyksistä, joita kotiosavaltiomme tarjoili. Ajettiin Upper Peninsulan halki Kanadan kautta kieppi, ja sieltä Lower Peninsulaa Chicagoon Illinoisin puolelle.

Ekana päivänä löydettiin hieno ranta, jolla ihailtiin sekä talvista järvimaisemaa...

... että viuhkamaisen jääkuorrutteen saaneita risukoita.

Iltaisin etsittiin majapaikkaa, metsästettiin auringonlaskuja ja leikittiin hippaa.

Munisingin infopisteen tädin mielestä Tahquamenon Falls on kuin Niagara pienoiskoossa. Ei ihan väärin sanottu...?

Käytiin Kanadankin puolella.

Sleeping Bear Dunes Lower Peninsulan puolella oli reissun hienoimpia paikkoja. Hiekkadyynit lumeen sekoittuneina, taustalla Lake Michigan.

Ikävähän sitten jäi kun viimeisetkin perheenjäsenet lensivät takaisin Suomeen, mutta onneksi Skype toimii. Ikävä on myös kavereita - ois niin ihanaa päästä kahville ja höpöttelemään itse kunkin kanssa!

Vaikka ikävöinkin välillä Suomeen, mielessä väikkyy välillä myös hämmennys ja ahdistuskin siitä, että vaihtarivuosi on jo puolen välin tuolla puolen. Vastahan me tultiin ja niin edelleen - mutta niin se vaan on, aika tuntuu menneen ihan käsittämättömän nopeasti.

Muistan elävästi miltä tuntui kävellä ekaa kertaa kampuksella ja miettiä, mitähän tästäkin tulee. Meidän ensimmäiset vaihtarikaverit, Felipe, Alex ja Sami, lähtivät jo pois joulun alla :( Vastahan niihinkin tutustuttiin kampuskierroksella ja meillä omppupiirakan ääressä! Ajatuksissa häilyy huoli, että kohta tää rento ja kiva vuosi vailla valmistumis- ja työpaineita on jo ohitse, vaikka vielähän on puolet jäljellä. Uskon toisaalta, että tämän vuoden jälkeen ollaan taas valmiimpia uusiin juttuihin, myös niihiin haastavampiin ja pelottaviin, kuten työn hankkimiseen ja opintojen lopettamiseen tai jatko-opintojen miettimiseen.

Oon välillä myös miettinyt että mitäs jos ei oltais ollenkaan lähdetty tänne - ihan kamala ajatus. Eli nyt ei muuta kuin nautitaan alkaneesta vuodesta! Lihakset on hellinä loman jälkeen uudelleen virinneen kuntoilun sekä ekojen pilateskertojen ja lautailun ansiosta, mutta hyvä niin! Huomenna alkaa kolmipäiväinen viikonloppu, kiitos maanantaisen Martin Luther Kingin päivän. :) Luvassa ainakin lettukestit, radiokuunnelmaharkat ja karjalanpiirakoiden leipomiskurssin vetämistä yhdessä Hannan kanssa.

Kuulumiin!

Vanhaa vuotta!

Uuden vuoden kynnyksellä on aika tehdä vanhan vuoden viimeinen blogipäivitys.

Tämän vuoden loppuun on mahtunut paljon kaikenlaista. New Yorkin matkan jälkeen huhkittiin ensin lopputenttien ja harkkatöiden parissa ja valmisteltiin samalla ahkerasti joulua. Koulun viimeisen viikon aikana joulu- ja koulustressi koettelivat vaihtarin pääkoppaa, mutta sisulla siitäkin selvittiin, ainakin melkein kunnialla.

Sitten olikin vuoro Floridan matkan, joka koostui rantalomailusta Fort Lauderdalessa...

 ...Key Westin valloituksesta...

...sekä tietenkin Waltteri Disneyn ihmemaailmasta.

Joulutunnelma meinasi olla hieman hukassa Flordian lämmössä kun lumesta ei ollut tietoakaan, mutta joulupäivänä tultiin sitten viettämään joulua kotiin Houghtoniin Outin koko perheen kanssa. Houghtonissa oli lunta suomalaiseenkin makuun riittämiin, ja jouluruuat pakastimesta sekä kunnon väki toivat joulutunnelman. Joulukuvia luvassa myöhemmin! :)

ILOISTA UUTTA VUOTTA 2011!

Janne & Outi

Ompputerveisiä

Heippa täältä viimeisten koulukiireiden keskeltä! Vuoden loppua kohti blogin päivitysvauhtikin on hidastunut samalla kun koulunkäyntitahti on kiristynyt. Nyt on jäljellä vielä parit tutkielmapalautukset, ja sitten päästään miettimään joulujuttuja!
Sillä välin kuvatarinaa New Yorkin reissulta parin viikon takaa :)

Koska pakkaaminen aloitettiin perinteiseen tapaan hyvissä ajoin, tässä näette iloiset matkanaamat menossa nukkumaan kolme tuntia ennen aamuista lähtöä.

Hotellille päästyä tekikin sitten mieli testata sängyn mukavuutta.

Hotellimme sijaitsi New Jerseyn puolella, ja ikkunasta oli melkein-näkymä Manhattanille!

Keskuspuistossa tapahtuu.

Janne löysi paikkansa maailmassa.

Meno oli jo syksyistä ja turisteilla pipot päässä...

...mutta paikallinen tarkeni toki lenkkeillä shortseissa, Amerikassa kun ollaan.

NYPD:n erikoisjoukkoja.

Juna kulkee vaan...

Metrossa tuli vietettyä hetki jos toinenkin!


Hengen ravintoa nautittiin useampaankin otteeseen...


...ja toki välillä täytyi syödä myös oikeasti. Ja kyllä syötiinkin!


Kaupunkistimmungia.

****

Macy'sin kiitospäivän paraati oli suuri tapaus, jota moni kaupunkilainen oli kerääntynyt katsomaan.

Paraatissa kohtasimme suuria ilmapalloja...


...sekä tanssivia tonttuja!

Mukana oli tietenkin myös itse Joulupukki...


...ja lumiukko kavereineen.

Paraati ilostutti ja hämmensi matkalaista.


Kiitospäivän iltana käytiin illallisella Jatan ja Juhanin kanssa. Tutustuttiin perinteiseen kiitospäivän ateriaan neljän herkullisen ruokalajin muodossa, jonka jälkeen pöydästä nouseminen tuotti hankaluuksia, kun maha tuntui vetävän vääjäämättä maata kohti ja vatsanahka oli koetuksella!

Kaupungilla oli hienoja joulukoristeita. Näistä puista tuli kylläkin mieleen Hämeenkatu!


Myös Empire State Building oli jouluasussa.

Imperiumin huipulla oli hyistä mutta hyviä maisemia.

Times Squarella saimme nattia kunnon kapitalismitunnelmasta.

Yksi matkan odotetuimmista tapauksista oli Wicked-musikaali Gershwin Theaterissa. Ennen alkua oli aikaa ihastella tässä näkyviä lavasteita. Esitys oli oikein hieno ja loppuun asti hiottu! (Seuraavaksi onkin aikomus mennä Chicagossa Chicago-musikaalia katsomaan, kun nyt musikaalien makuun päästiin. :) )

Grand Centralilla oli mukava ihmetellä ihmisiä.


Käytiin myös New York Knickerbockersin pelissä Madison Square Gardenilla!


... ja siellä nähtiin näinkin kliseinen tilanne :) Aww!

Tällainen oli näkymä hotelliltamme Lincoln Harborista aamulla...

...ja tällainen puolestaan illan kähmyssä!

Viimeisenä iltana olikin hyvä ihmetellä, mitä tuli ostettua...

... ja käydä illastamassa Jatan ja Juhanin kanssa vielä uudemman kerran.

Reissu oli odotusten arvoinen, ja mukava oli myös palata rauhaisaan Houghtoniin ihmisvilinän jälkeen! Ihan kuin olisi palannut kotiin...

Matkalaiset Janne ja Outi