Houghtonissa tapahtuu, osa I

Viime viikolla kävimme elämämme ensimmäisissä veljeskuntabileissä, joita tuntui olevan tarjolla suunnilleen joka ilta näin koulun alkua edeltävällä viikolla. Kyseisten bileiden isäntänä toimi paikallinen Tau Kappa Epsilon, ja muita vastaavia löytyy vaikka millä mitalla. Tässä lähikaduilla sijaitseekin suorastaan hämmentävän paljon erilaisia fraternity houseja, joiden julkisivuihin on kiinitetty kyseisen veljeskunnan tunnus kreikkalaisin kirjaimin. Kuulemma tuo tunnus tulee kunkin veljeskunnan omasta kreikankielisestä motosta, joka useimmiten on salainen. Tuo veljeskuntatouhu on ainakin mulle ihan uutta, mutta täällä se vaikuttaa olevan joka yliopistokaupungin peruskalustoon kuuluvaa. (En oo muistanut näpätä kuvaa yhdestäkään täkäläisestä talosta, mutta tässä näkyy aika tyypillinen yksilö, kuva löytyi täältä.)


Käytiin myös kivalla jokiristeilyllä muiden vaihtareiden kanssa, paattimme puksutti pitkin Houghton Riveriä Lake Superiorin suulle ja takaisin. Perjantaina hengattiin downtownissa oikein urakalla ginger alen ja fudgen siivittäminä. Houghtonin keskusta on keskittynyt pääkadun varrelle, joten pikkukaupat ja ravintolat löytyvät kätevästi yhden ja saman Shelden Avenuen varrelta. Isommat marketit, tacobellit sun muut sijaitsevatkin sitten jäätävän ylämäen päällä sopivan automatkan päässä asutuksesta, kuten oon tainnut jo vikistäkin.


Lake Superiorissa ollaan käyty nyt jo uimassa useamman kerran, ja joka kerta se on yhtä hämmentävää: ihan kuin polskisi meressä, mutta vesi onkin makeaa ja suolan ja kalan haju puuttuu tyystin. Vesi tuolla Yläjärvessä on lisäksi todella kirkasta, joten hiekkapohjan hienoja aaltoviivoja ja pikkukaloja voi tiirailla mielin määrin. Auringonlaskut on olleet oikein kauniita, joten tässä maistiainen teille.

Kaupassakäynnistä, kavereista ja muusta tärkeästä

Nyt ollaan oltu reilu viikko perillä. Tuntuu, että oltais oltu täällä jo kauemmin, suomalaiset asiat tuntuu kaukaisilta mutta tietenkin silti tutuimmilta. Kaupassakäynti kestää aina ikuisuuden, kun ei ole yhden yhtä tuttua tuotetta, vaan kaikki täytyy syynätä tarkkaan, eikä sittenkään löydä just semmoista mitä on tottunu kotona ostamaan. Valikoimat on kyllä ihan meidän lähikaupassakin tosi hyvät, sieltä saa jopa saksalaista ruisleipää, joka vastaa lähinnä suomalaista Realia. Kallista, mutta siihen sijoitan mielelläni :) Ajatuksena on ollu kokeilla leipoa ruisleipää itekin, mutta vielä ei olla saatu aikaseksi, koska siihen pitäis ensin keksiä juuri jostain. Kaupoissa murohyllyt ja limsahyllyt herättää eniten kummastusta, molempia löytyy nimittäin vähintään pariinkymmeneen lähtöön ja suurin osa sellaisia, että en suurin surminkaan niitä haluaisi ostaa, saati sitten syödä. Mm. kirsikkavaniljalimpparia ja neonvärisiä muroja bongattu. Rahaa kauppareissuilla on menny ihan älyttömästi, kun on pitäny ostaa ihan kaikkea pesuaineesta ja jauhoista lähtien. Nyt kun perustavarat on hommattu, voi alkaa käydä kaupassa ihan normaalisti eli lähinnä täydentämässä ruokavarantoja sen sijaan, että lastaa kärryn täyteen kuiva-aineita ja kalsareita.

Männäviikolla tutustuttiin kaverimme Kristiinan välityksellä suomalaisiin Annaan ja Anttiin sekä 2-vuotiaaseen tyttäreensä Maisaan, jotka asuu ihan parin korttelin päässä meiltä. Käytiin tänään heidän mukanaan Lake Superiorilla kivalla hiekkarannalla, ja uskaltauduttiin uimaankin, vaikka vesi oli jo vähän viileää. Eihän sitä nyt voinu olla uimattakaan, kun kyseessä kerran oli maailman suurin makeavetinen järvi :) Eilenkin oltiin sosiaalisia ja istuttiin iltaa kahden brasilialaisen ja yhden suomalaisen pojan kanssa, ja mukavaa oli. Tuntuu heti kotoisammalta, kun alkaa saada tuttavia täältä.

It's America, baby!

Nyt paastaan vihkimaan blogi toden teolla kayttoon, koska nyt ollaan viimein perilla taalla Houghtonissa! Tassa megapostaus, jonka ensimmainen osa koostuu Outin, toinen taas Jannen ajatuksista.

***
Matka meni oikein mainiosti, pisin siivu Kopiksesta Chicagoonkin sujui mukavasti torkkuessa ja leffoja katsellessa. Monta vaihtoa tuntui loppujen lopuksi ihan hyvalta, koska pitkan istumisen sijaan oli tekemista kun hypattiin koneesta toiseen. Vain viimeinen patka eli Chicago-Houghton alkoi maistua puulta, kun vasy alkoi jo painaa ja lento oli vahan yli tunnin myohassa ukkosmyrskyn takia. Perilla Hancockin/Houghtonin kentalla kuitenkin olivat vastassa vuokraisantamme Roger (Raimo) ja vaimonsa Jonene, joten saavuttiin Houghtoniin hyvilla mielin. Raimo ja Jonene ovat molemmat kauhean mukavia, ja siten olo oli heti kotoisa, vaikka eka paiva oltiinkin vahan niinkuin heidan vierainaan.

Ensivaikutelma talostamme oli vahan sekava, huomasin paksun kokolattiamaton, valkoiseksi rapatut seinat ja lisaksi omituisen hajun, joka madalsi ilahtuneisuutta omasta talosta. Haju sai onneksi kuitenkin selityksen, kun Raimo kertoi hoyrypuhdistuttaneensa (...) kokolattiamatot paivaa ennen ja selosti, etta kosteus ei viela ollut ehtinyt haihtua matoista. Tuulettimien ja avoimien ikkunoiden avulla haju saatiinkin haipymaan jo seuraavana paivana, onneksi! Hajuongelman poistuttua koko talo alkoi vaikuttaa paljon mukavammalta. Alakerrassa meilla on suuri keittio, pieni kylppari, kodinhoitohuone ja iso olohuone, jossa on kaksi levitettavaa sohvaa. Ylakerrassa kaksi makkaria ja kylppari. Tilaa on siis reilusti, joten vieraita odotellaan kaymaan! :) Ollaan pikku hiljaa muutettu talon sisustusta enemman meidan nakoiseksi esim. paallustamalla ruman varisia sohvia erinaisilla huovilla ja ripustamalla kotoa tuotuja kortteja ja muita kuvia kummallisten taulujen sijaan. Seuraava projekti on jarjestella ylakerran sankyja uuteen jarjestykseen, koska talla hetkella me nukutaan kapeassa parisangyssa, jossa kumpikaan ei saa unta kun toinen potkii mahaan tai vie peiton paalta. :D

Mukaan otetuista tavaroista melkein kaikki ovat jo osoittautuneet tarpeellisiksi (tietenkin talvivaatteita lukuunottamatta), joten pakkaus oli melko onnistunut. Lisaksi ollaan jo kayty Shopkossa (paikallinen Anttila) retkella haalimassa tarpeellisia asioita, kuten lenkkarit, alusvaatteita, ulkoiluhousut, pyykinkuivausteline jne.

Autoilupuoli ja roskat ovat ehka asioita, jotka ovat aiheuttaneet eniten kulttuurishokkia tahan mennessa. Taalla esimerkiksi Shopko, Walmart ja muut vastaavat isot marketit sijaitsevat jyrkan maen paalla 5 mailin paassa keskustasta, joten ei ollut suuri yllatys, etta olimme ainoita jalankulkijoita matkalla sinne ja takaisin... Muutenkin taalla saa kylla kuluttaa takalaisia metrin levyisia betonilaatoista koottuja kavelyteita ihan kaikessa rauhassa, kun muu kansa huristaa ohi jarkyttavan kokoisissa maastureissaan, oli valimatka mika tahansa. Tahan mennessa ollaan bongattu ehka viisi semmoista normikokoista autoa, loput ovat poikkeuksetta useiden metrien korkuisia jattimaastureita ja pick-upeja. Kavelyn ja pyorailyn lisaksi kierratys tuntuu olevan taalla taysin tuntematon kasite, ja kaikki arkipaivaan tarvittava neste (maito, mehu, jugurtti, pesuaine) myydaan hillittomissa muovitonkissa, joten jatetta kertyy kasittamattomat maarat. Myoskaan paperia tai kartonkia ei kierrateta! Juomapullot ovat ainoita, joille on kierratyssysteemi olemassa. Raimon mukaan jotkut osavaltiot kierrattavat melko paljon, mutta Michigan ei selvastikaan kuulu niihin. Huoh! Harkitsin jo oman kompostin kaivamista takapihalle, mutta Raimo ei taitaisi arvostaa...

Muuten ollaan kylla tykatty olostamme taalla. Eilen hankittiin paikalliset kannykkaliittymat ja tilattiin kotiin netti, jonka pitaisi alkaa toimia keskiviikkona (talla hetkella ollaan nettailemassa yliopiston kirjastossa).

Haleja kaikille sinne Suomeen! Nauttikaa komposteistanne! :D

Outi

***

R&J veivat meidat lauantaina omalle kesamokilleen Lake Superiorin rannalle, jossa tutustuimme Rogerin siskoon Heleniin, taman mieheen Jackiin seka Rogerin kaveriin Dwayneen. Istuttiin yhdessa iltaa grillaillen ja kaunista auringonlaskua ihaillen. R&J lahti talvehtimaan Michiganin etelaisempiin osiin sunnuntaina, joten ollaan oltu keskenamme talossa nyt pari paivaa.

Itse talo on kodikas, mutta jokseenkin elakelaistyyliin sisustettu. Talon sijainti on todellakin aivan loistava; Jim's foodmart on ihan vieressa, kampus parin kivenheiton paassa ja downtowniin paasee kavellen muutamassa minuutissa. Ollaan jo vahan tutustuttu ymparistoon ja osataan jo kohtalaisesti suunnistaa kantakaupungin alueella. Kaupunki on kokoistaan isompi, silla vakituisia asukkaita on yhta paljon kuin vaikkapa Enossa, mutta kaupungin keskusta muistuttaa palveluiltaan enemman Joensuuta, paitsi etta taalla ei ole juuri ollenkaan kerrostaloja. Yleinen hintataso tuntuu olevan kutakuinkin samanlainen kuin Suomessa. Jotain saa halvemmalla ja joku toinen on taas vahan kalliimpaa.

Eilen kaytiin kirjautumassa sisaan yliopistolle vaihto-opiskelijoina ja saatiin muuan Bobilta, kenties maailman ystavallisimmalta miehelta, kaikenlaista infoa vahan siita sun tasta. Itse asiassa ollaan tanaan iltapaivalla menossa Bobin jarjestamalle kiertoajelulle ympari Houghtonia. Yleensakin ihmiset on ollu varsin mukavia ja taalla on saanu tuntea olonsa tervetulleeksi. Etenkin kun kay ilmi etta ollaan Suomesta, niin ihmiset kiinnostuu ja alkaa kertoa omista suomalaisista iso- tai isoisovanhemmistaan. Tosi monella paikallisella tuntuu olevan suomalaisia sukujuuria. Kampus on todella viihtyisan oloinen ja isompi kuin Tampereen kummassakaan yliopistossa. Kaydaan torstaina ohjatulla kampuskierroksella, jolloin paastaan tutustumaan paikkoihin paremmin.

Janne