Eloa ja oloa

Elämä on täällä mallillaan, nyt ollaan ehkä saavutettu jo se tilanne, että uutuudenviehätys on kadonnut ja ihan tavallinen arki on alkanut - ja hyvä niin. Ollaan käyty ahkerasti koulua ja urheiltu ja hengattu kavereiden kanssa sitäkin ahkerammin, eli ihan perusmeininkiä kaikin puolin. Ekat sähkö-, kaasu- ja vesilaskutkin päästiin juuri maksamaan, ja käyttämään täkäläisen pankkimme tarjoamaa shekkivihkoa... Enpä ois uskonut, että nykyajan maailmassa vielä joutuisi shekkiä käyttämään. Vuokranantajamme Roger/Raimo on kuitenkin vanhan kansan miehiä eikä luota tilisiirtoihin, ja shekit tuntuvat olevan täällä muutenkin yleisesti käytössä. Sekös meitä kummastuttaa. Shekkiin kirjoitettiin käsin maksettava summa sekä kirjaimin että numeroin, seven hundred eighty-six and... Hassua ja jotenkin älyttömän vanhanaikaista, kun on tottunut vaan nettipankin tilisiirtopohjiin ja visan vingutteluun!

Tässä kuvia parin viikon takaa:


Kyseessä oli Parade of Nations eli Techin järjestämä, eri kansallisuuksista koostuva kulkue, joka liikkui Hancockista Houghtoniin päätyen joen varrelle Dee Stadiumille. Ihmiset olivat kerääntyneet katujen varsille katselemaan kulkuetta, ja väki osoitti suosiotaan suomalaisille huutelemalla mm."Päivää päivää" ja "Hyva Suomi!" :) Kulkueen lopuksi Multicultural Festival tarjosi erimaalaisia ruokia, käsitöitä ja leivonnaisia pienistä kojuista. Ostettiin Annan ja ystävänsä Meganin Suomikojusta joulutorttuja, nams! (Täällä ei myydä rahkaa, jota joulutorttujen taikinaan tarvittaisiin, mutta raejuusto oli kuulemma toiminut hyvänä korvikkeena. Hyvältä ainakin maistui, joten täytyy varmaan itsekin kokeilla joulumpana.)

Huomenna pitäisi keksiä suomalaista ruokaa pöytään, kun luvattiin tarjota jotakin perinteistä täkäläiselle kaveripariskunnalle. Ruokalistalla on ainakin lettuja ja karjalanpiirakoita! :)

Iloista viikonloppua kaikille!

Keweenaw'ta kahtelemassa

Jannen kurssikaveri Brandon ja tyttöystävänsä Lindsey veivät meidät viikko sitten Labour Dayn kunniaksi Keweenaw-kierrokselle. Sää reissulla oli jokseenkin täydellisen aurinkoinen ja maisemat kauniita, etupäässä metsää ja järviä (jotenkin tuli kotoisa olo?). Kameran muistikortti jäi luonnollisesti kotiin, mutta löysin onneksi internetsistä joitain kuvia matkakertomuksen tueksi.

Ensimmäinen etappimme oli paikallisen munkkiluostarin myymälä Jampot, joka sijaitsi Eagle Riverissä pienen ajomatkan päässä Houghtonista. Siellä hyväntuuliset, partasuiset munkit myivät kalliita hilloja ja ihanan näköisiä leivonnaisia huumaavan sokerintuoksun saattelemana. Kaupan oli myös paikallisesta erikoisuudesta eli valkovatukasta (thimbleberry) tehtyä hilloa hintaan 12 dollaria purkki, mutta pakkohan sitä oli ostaa, kun kerran se on paikallista! Lisäksi haksahdettiin yhteen suklaamuffiniin, jota syötiin hyvillä mielin jälkiruoaksi kahtena iltana. Totta se siis on - kaikki on Amerikassa suurempaa :D (Vatun kuva täältä, Jampot-kuva täältä.)

Jampot!

Jampotista jatkoimme matkaa kohti niemimaan kärkeä, ja pysähdyimme matkalla ihastelemaan vesiputouksia ja kaunista metsämaisemaa. Reitin varrelle sattui myös pylväs, johon oli merkattu kaikkien aikojen lumiennätys talvelta 1978-79 (pylvään pää!), keskimääräisiä hangenkorkeuksia viime vuosisadalta ja lisäksi menneen talven lumiennätys. Tuo korkein hanki sai suomalaisen kyllä ihmettelemään pienessä mielessään, että mihin sitä on nokkansa pistämässä ja päänsä kallistamassa ensi talveksi. Suomessahan piti olla paljon lunta!
(Lumipylvään kuva löytyi täältä.)

Reissumme päämäärä Copper Harbor oli unelias, pikkuinen kylä, jossa myytiin innokkaasti esim. Pohjoismaisia käsitöitä, jotka eivät syystä tai toisesta vetäneet meitä puoleensa sen suuremmin. Sen sijaan Brandon johdatti meidät erähenkiseen ravintolaan, jossa syötiin neljästään erittäin suurikokoinen pizza. Tämä pizza oli oikein oivallisen makuista, toisin kuin eräässä Houghtonilaisessa ravintelissa, jossa Janne sai eteensä jäävuorisalaatilla ja ketsupilla päällystetyn lätyn (kyseessä oli jokin amerikkalainen erikoisuus, mutta sen mainio luonne ei auennut meille. Jos tilaatte pizzaa, välttäkää mainintaa "tostada", ellette halua pizzaanne tarjoiltavan kylmän salaattiraasteen kera). Copper Harbor siis voitti oman kylän tarjonnat pizzan osalta. Reissulta kelpasi palata kotiin tyytyväisenä nakertamaan munkkimuffinia. Yhteenvetona todetkaamme, että tämän vuoden kotoseudut näyttävät oikein kauniilta ja tutunomaisilta. Luonto on vähän niinkuin Suomi lisämaustein, kun havupuiden ja koivujen lisäksi löytyy jalopuita vaikka millä mitalla, ja niitä maaoravia!

Ps. Lisäksi musta jättiorava puussa bongattu. Sillä oli oravan häntä ja muutenkin oravamainen ulkomuoto, mutta koko ja väri olivat ennennäkemättömät. Oravatkin on täällä isompia, lumihangen ja muffinien lisäksi!

Houghtonissa tapahtuu, osa II

Elokuun viimeisenä lauantaina oltiin suomalaisporukalla paikallisten panimoiden järjestämillä Brewfesteilla, jotka järjestettiin tänä vuonna ekaa kertaa. Tapahtuma sijoittui keskustaan joen rantaan, ja päivä oli mahtavan aurinkoinen. Pääsylipulla sai pienen tuopin ja 15 polettia, joita vastaan sai sitten käydä maistelemassa eri kojuista paikallisia panimotuotteita, eli käytännössä oluita.


Vastoin suomalaisia odotuksia kukaan ei näyttänyt olevan kovin pahassa änkyrässä, ja tunnelma oli oikein leppoisa. Paikalla oli myös letkeää musiikkia soitteleva bändi. Tykättiin!

Samana iltana suunnattiin sitten paikallisille maakuntamarkkinoille eli County Fairille, jotka järjestettiin muutaman mailin päässä Houghtonista. Vartin taksikyyti paikalle maksoi muuten 5 dollaria... Markkinat tarjosivat karuselleja, maailmanpyörän, poneja, 74-vuotiaan akrobaattinaisen joka kiipesi parin puhelinpylvään korkuiseen horjakkaan mastoon (tähän on hyvä itsekin tähdätä :D), tikkuomppuja, motocrossia ja lisäksi seudun käsityöihmisten ja kasvistenkasvattajien kilpailun, jossa jokikinen retiisi, mansikkamarmeladi ja villatöppönen oli saanut vähintään kunniamaininnan. Kuvassa auringonpistämä Outi ja voittajakurpitsa!