Viimeisia viedaan

Meneillaan on viimeinen kouluviikko, ens viikolla on pari tenttia ja se ois sitten siina. Tunnelmat ovat olleet kovasti sekavat: toisaalta oon tosi suruissani lahdosta, toisaalta odottelen jo kovasti perheen ja ystavien nakemista. Lahinna taalta lahdossa surettaa kavereista eroaminen ja meidan ihanasta talosta luopuminen, mutta sitahan se elama on usein, luopumista ja uuteen siirtymista. Taa vuosi on ollut valilla vaikea, useimmiten huippukiva ja joka tapauksessa kokemus, jota en mistaan hinnasta vaihtaisi pois.

Oon koittanut suunnata ajatuksiani lahtoon ja irrottautumiseen aloittelemalla pakkaamista ja katselemalla kuvia viime kesalta. On se vaan kiva palata kotiin, vaikka haikealta tuntuukin. Yritan myos sanoa itselleni ,etta ainahan tanne voi tulla kaymaan jos oikein ikava tulee. Totuus on kuitenkin se, etta kun Suomeen palataan ja ns. alkujarkytyksesta selvitaan, Houghton alkaa pikkuhiljaa unohtua ja uudet jutut tulevat tilalle. Sekin surettaa jo etukateen. En haluaisi unohtaa naita ihmisia ja tunnelmia. Enka varmasti koskaan unohdakaan, mutta en myoskaan koskaan paase elamaan tata uudestaan.

Suunnitelmana on lahtea ajelemaan taalta 2.5. suomalaisen kaveripariskunnan kanssa kohti Kansas Citya, josta sitten mennaan Jannen kanssa junalla Las Vegasiin ja kaverit lentavat perasta. Vietetaan pari paivaa porukalla Vegasissa, ja sit vuokrataan kahdestaan auto ja ajellaan silla Kaliforniaa tutkimaan. Lento Helsinkiin lahtee Los Angelesista 23.5. Siihen on pian enaa kuukausi!