Etäisyydet välttämättömimpiin paikkoihin on täkäläisessä kodissa pienemmät kuin missään, missä oon aiemmin asunut: Asutaan viiden minuutin kävelymatkan päässä kampukselta, mikä helpottaa elämää suunnattomasti, ja suunnilleen ison Valintatalon kokoinen ruokakauppa Jim's Foodmart on vastapäätä kotia.
Sieltä saa helposti haettua maitoa, tomaatteja, kananmunia, karkkia, kivennäisvettä, mitä ikinä ruokakaappi milloinkin kaipaakin täydennykseksi. Oon löytänyt sieltä myös mm. kenkälankkia ja ompelusetin. Lihaa sen sijaan ei oo tehnyt mieli Jimsiltä ostaa, koska jimsiläiset pesevät myymälänsä lattiat iltaisin melkoisella myrkkyliuoksella, jonka haju ja maku imeytyvät lihapakkausten elmukelmun läpi suoraan itse pihviin - kokeiltu on... Isommat ruokaostokset käydäänkin siis tekemässä suunnilleen kerran tai pari kuussa Econo Foodsissa tai Walmartissa parin mailin päässä ja ostetaan ruokaa pakkaseen, ja nää reissut mennään taksilla tai kavereiden kyydillä. Taksilla reissailu on täällä Suomeen verrattuna aikamoisen halpaa, esim. tuon parin mailin matkan pääsee päivisin neljällä, iltaisin viidellä dollarilla. Samaan hintaan ei Suomessa taitaisi taksi edes liikahtaa paikoiltaan...Tästä päästäänkin kätevästi täkäläiseen tippauskulttuuriin. Tapana on antaa tippiä ei vain tarjoilijalle, vaan myös baarimikolle, kampaajalle ja taksikuskille. Voitte arvata että ekat kuukaudet meni pohtiessa että meniköhän nyt ihan oikein, pitikö tälleki ihmiselle nyt antaa tippiä vai ei. Kai se on osa sitä amerikkalaista vapautta että asiakas saa päättää onko asiakaspalvelijalla kohtuullinen päiväpalkka vai ei. On siinä tottakai ituakin että kannustetaan hyvään palveluun, mutta se helposti keikahtaa asiakkaiden nuoleskeluun ja toisaalta kukaan ei voi mitään sille, että aina löytyy myös niitä asiakkaita jotka eivät tippiä maksa vaikka palvelussa ei olisi mitään vikaa. Itse kannatan suomalaista systeemiä (ylläri), ottaa päästä miettiä joka kerta että mikähän nyt mahtaisi olla se sopiva tippi. Onneks mulla on yleensä tuo oma laskukone eli Janne matkassa ;) Ravintolalaskun loppusummasta kuulemma 15 % on normaali tippi, 20 % jos ollaan oikein tyytyväisiä ja 10 % jos ois vähän parantamisen varaa. Ei ihme että kalliisiin ravintoloihin on kova tunku töihin!
Kaupassa käydessä ostellaan suurilta osin samoja juttuja kuin Suomessakin. Tampereella asustaessa Lähi-Valintatalosta tuli tosin usein ostettua marinoituja broilerinsuikaleita, joita näiltä huudeilta ei saa lainkaan. Sinänsä ihan hyvä juttu kun ei tarvitse miettiä kalliimman maustamattoman lihan ja halvemman marinadimössön välillä, kun vaihtoehtoja ei ole, vaan voi hyvällä omallatunnolla aina tehdä omat rypsiöljy-yrttimarinadit. Toinen ero on ollut se, että kaikki täkäläisissä kaupoissa myytävät leivät ovat joko a) auttamattoman vehnäisiä tai b) tehdasleivän makuisia, joten leipää on tullut ostettua merkittävästi vähemmän kuin Suomessa. Lähinnä Econon leipomon 7 viljan leipää ja Jimsin saksalaista ruisleipää ollaan osteltu.
Tässäpä vähän täkäläisiä hintoja euroiksi ja grammoiksi muunneltuina ja pyöristettyinä:
Tomaatit n. 2,60 € / kilo
Viinirypäleet n. 3,40€ / kilo
Kalkkunaleikkele n. 2,50€ / 250 g
Kevytmaito n. 1,30€ / 1,9 l
Kananmunat n. 2€ / 12 kpl
Kanan rintapalat n. 8€ / kilo
Naudan jauheliha n. 5,40€ / kilo
Subwaylla tulee syötyä lounaaksi patonkia suunnilleen kerran viikossa:
Kokonainen patonki (club-täytteellä) 3,70 €
Puolikas patonki (tonnikalalla) 2,40 €.
Koululla taas pala pizzaa 2,90 €,
kotiruokalounas (esim. lasagnea ja papumössöä) ja pieni kokis 4,4 €.
Että semmosta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti