Uudet kujeet

Maanantaina aloitettiin sitten uusi lukukausi ja täytyy sanoa, että oon ihan intona! Kerrankin ei ollu pakko valita vain niitä järkeviä, tutkintoon kuuluvia kursseja, ja nyt kun jo tiesin syksyä paremmin muutamia hyviä opettajia ja olin saanut suosituksia kivoista kursseista, tuloksena oli kerrassaan manio lukujärjestys. Kurssilajitelmastani löytyy mm. luovaa kirjoittamista, näyttelemistä ja popkulttuuria, ja liikuntapuolelta pilatesta ja lumilautailua, eli päätin ottaa todella ilon irti vaihtarivuoden toisesta puolikkaasta. :)

Joulu täällä pienessä talossa sujui oikein leppoisasti. Oltiin tehty joulusapuskat ennen Floridaan lähtöä pakastimeen, joten joulupäivänä ei tarvinnu kuin iskeä vuoat uuniin ja käydä pöytään. Oli ihanaa saada koko perhe tänne meille kylään!

Saatiin kylään myös ehta joulupukki kunnon Amerikan vermeissä! Oli karvareunukset, tiu'ut ja kaikki - kiitos Hancockin puolelta löytyvän Finnish Heritage Centerin :)

Käytiin ravintelissa Calumetissa, pikkukylässä muutaman mailin päässä Houghtonista.

McLain State Parkin ranta, jossa käytiin kesällä uimassa, oli jäätynyt lumidyyneiksi. Välistä tyrskähteli aaltoja, ja velipojilla riitti kuvattavaa.

Ennen lukukauden alkamista tehtiin Michiganin kiertoajelu Simon perheen kanssa, ja oltiin suorastaan yllättyneitä kaikista hienoista nähtävyyksistä, joita kotiosavaltiomme tarjoili. Ajettiin Upper Peninsulan halki Kanadan kautta kieppi, ja sieltä Lower Peninsulaa Chicagoon Illinoisin puolelle.

Ekana päivänä löydettiin hieno ranta, jolla ihailtiin sekä talvista järvimaisemaa...

... että viuhkamaisen jääkuorrutteen saaneita risukoita.

Iltaisin etsittiin majapaikkaa, metsästettiin auringonlaskuja ja leikittiin hippaa.

Munisingin infopisteen tädin mielestä Tahquamenon Falls on kuin Niagara pienoiskoossa. Ei ihan väärin sanottu...?

Käytiin Kanadankin puolella.

Sleeping Bear Dunes Lower Peninsulan puolella oli reissun hienoimpia paikkoja. Hiekkadyynit lumeen sekoittuneina, taustalla Lake Michigan.

Ikävähän sitten jäi kun viimeisetkin perheenjäsenet lensivät takaisin Suomeen, mutta onneksi Skype toimii. Ikävä on myös kavereita - ois niin ihanaa päästä kahville ja höpöttelemään itse kunkin kanssa!

Vaikka ikävöinkin välillä Suomeen, mielessä väikkyy välillä myös hämmennys ja ahdistuskin siitä, että vaihtarivuosi on jo puolen välin tuolla puolen. Vastahan me tultiin ja niin edelleen - mutta niin se vaan on, aika tuntuu menneen ihan käsittämättömän nopeasti.

Muistan elävästi miltä tuntui kävellä ekaa kertaa kampuksella ja miettiä, mitähän tästäkin tulee. Meidän ensimmäiset vaihtarikaverit, Felipe, Alex ja Sami, lähtivät jo pois joulun alla :( Vastahan niihinkin tutustuttiin kampuskierroksella ja meillä omppupiirakan ääressä! Ajatuksissa häilyy huoli, että kohta tää rento ja kiva vuosi vailla valmistumis- ja työpaineita on jo ohitse, vaikka vielähän on puolet jäljellä. Uskon toisaalta, että tämän vuoden jälkeen ollaan taas valmiimpia uusiin juttuihin, myös niihiin haastavampiin ja pelottaviin, kuten työn hankkimiseen ja opintojen lopettamiseen tai jatko-opintojen miettimiseen.

Oon välillä myös miettinyt että mitäs jos ei oltais ollenkaan lähdetty tänne - ihan kamala ajatus. Eli nyt ei muuta kuin nautitaan alkaneesta vuodesta! Lihakset on hellinä loman jälkeen uudelleen virinneen kuntoilun sekä ekojen pilateskertojen ja lautailun ansiosta, mutta hyvä niin! Huomenna alkaa kolmipäiväinen viikonloppu, kiitos maanantaisen Martin Luther Kingin päivän. :) Luvassa ainakin lettukestit, radiokuunnelmaharkat ja karjalanpiirakoiden leipomiskurssin vetämistä yhdessä Hannan kanssa.

Kuulumiin!