Oon koittanut suunnata ajatuksiani lahtoon ja irrottautumiseen aloittelemalla pakkaamista ja katselemalla kuvia viime kesalta. On se vaan kiva palata kotiin, vaikka haikealta tuntuukin. Yritan myos sanoa itselleni ,etta ainahan tanne voi tulla kaymaan jos oikein ikava tulee. Totuus on kuitenkin se, etta kun Suomeen palataan ja ns. alkujarkytyksesta selvitaan, Houghton alkaa pikkuhiljaa unohtua ja uudet jutut tulevat tilalle. Sekin surettaa jo etukateen. En haluaisi unohtaa naita ihmisia ja tunnelmia. Enka varmasti koskaan unohdakaan, mutta en myoskaan koskaan paase elamaan tata uudestaan.
Suunnitelmana on lahtea ajelemaan taalta 2.5. suomalaisen kaveripariskunnan kanssa kohti Kansas Citya, josta sitten mennaan Jannen kanssa junalla Las Vegasiin ja kaverit lentavat perasta. Vietetaan pari paivaa porukalla Vegasissa, ja sit vuokrataan kahdestaan auto ja ajellaan silla Kaliforniaa tutkimaan. Lento Helsinkiin lahtee Los Angelesista 23.5. Siihen on pian enaa kuukausi!
ihanaa kun tuutte pian! kiitos ihanasta kirjeestä <3 kirjoitin sulle vastauskirjeen, mutta tajusin ettei se taida enää ehtiä sinne, joten saat sen kun kotiudut! :D Pitäkää hauskaa vielä viimeiset viikot! :) <3: H-L
VastaaPoistaMoikka Outi ja Janne! Hyvia pakkauksen aikoja - huomaatte taas etta ootte rikkaita :)
VastaaPoistaLuoja on hellinyt hienolla saalla, ja olemme nauttineet: koivuihin tuli pienet lahdet parissa paivassa, sini- ja valkovuokot kukkii, tanaan syotiin eka kertaa uusia perunoita.. joko riittaa kotimaan kevaan hehkutus?
Tervetuloa takaisin!
Tapaamiin, Marjatta