Marraskuu, mieli mainio

Marraskuussa mennaan ja mieliala on jo iloisempi! :) Kai sita taytyy valilla vahan olla allapain, etta sitten osaa arvostaa sita ihan normaalia hyvin rullaavaa arkea...? Enaa ei oo ollu niin kylmakaan kotosalla, jee! Ja tanne ei oo talvi viela iskenyt, vaikka edellisessa merkinnassa talviunista jo puhuttiinkin, vaan nyt ollaan saatu nauttia leppoisista ja aurinkoisista marraskuun paivista. Enpa muista etta koskaan oisin Suomessa voinu liihotella ulkona farkuissa ja hupparissa marraskuussa (huom. ilman sukkahousuja tai vastaavaa kerrospukeutumista! Yleensahan vetaisen valihousut jalkaan jo lokakuun alussa). Paikalliset ovat jo ihmetelleet, että missä se lumi viipyy, kun tavallisesti tähän aikaan on jo kuulemma saatu ainakin muutama lumisade. No, luulenpa että lunta saadaan vielä ihan riittämiin, jos kaikkea etukäteishehkutusta on uskominen!

Jannen synttärikahveja vietettiin viime kuun lopulla :)

Huomasin että täällä olo on kyllä saanut miettimään asioita. Kun alkuhuuma laantui, tulin nopeasti tosi yksinäiseksi - Tampereella kun oon tottunut siihen, että aina voi soittaa kaverille tai pyytää jotakuta kivaa lenkille/kahville/käymään. Ja että ylipäätään on ystäviä, jotka tunnen hyvin ja jotka tuntee minut, ja joille voi vaan jutella miettimättä sen kummempia ja joiden kanssa voi olla se kuuluisa oma itsensä. Täällä mulla ei vielä ole niin laajaa ystäväpiiriä, että seuraa riittäisi joka lähtöön, enkä oikein ole semmoista tyyppiä, että soittelisin puolitutuille ja änkeäisin puoliväkisin mukaan.

Surin sitten tätä ahdistusta jonkin aikaa, kunnes nostin taas päätä pystympään ja totesin, että eipä tästä tilanne muutu yhtään miksikään, jos en tee asialle mitään. Keksittiin sitten esim. yhteinen ravintolaillallinen vaihtari/jenkkikaveriporukan kanssa arkitiistaita piristämään ja käytiin Canterbury housessa (paikallinen vaihtareille suunnattu hengailupaikka) ilmaisella illallisella ja ihmisiä näkemässä. Ilostuin, kun tajusin, että onhan näitä mainioita immeisiä täälläkin. Pitää vaan nähdä vähän vaivaa, että niihin tutustuu paremmin.

Kaverin kanssa voi esim. kaivertaa kurpitsoja.

Suomalaiset kaverit täällä ovat kyllä tärkeitä, ja on vaan niin kivaa jutella suomeksi (muidenkin kuin Jannen kanssa :)). Muutamilla kursseilla oon myös tutustunut kivoihin ameriikkalaisiin tyttöihin, joiden kanssa oon voinu käydä kahveella (mikä siinä onkin, että tyttökaverien kanssa kahvilla käynti on se juttu, olitpa missä hyvänsä). Vaihtariporukastakin on löytynyt muutamia hyviä kavereita. Oon vissiin sitten vähän ihmisläheinen, mutta ilman kavereita elämä olisi aika ankeaa!

Kättemme hedelmät! (ylempi Hannan, alempi minun)

Tämän ja viime päivityksen väliin on mahtunut pari viikonloppua, joista molemmat sisälsivät vallan mainiota toimintaa. Pari viikkoa sittenhän oli Halloween, johon osallistuimme ensikertalaisten suurella innostuksella: tilattiin njetistä oikein varta vasten seilorihenkisia vaatekappaleita, jotka saapuivat kuin ihmeen kaupalla juuri ajoissa juhlia varten. Ainoastaan oma kapteenilakkini jai saapumatta, mika olikin oikeastaan vain hyva, koska pakkotilanne sai meidat tekemaan luovia ratkaisuja ja Janne havaitsikin punaisen villapipon sopivan renttuseilori-asuunsa suorastaan lakkia paremmin, jolloin mina sain pitaa Jannen tupsukoristeisen seilorilakin. Kaikki olivat tyytyvaisia. Halloweenpirskeet olivat tuttuun tapaan isot house partyt eli kotibileet, ja kyseinen talo olikin sitten tupaten taynna naamiaisasuista vakea. Hauskaa oli, livebändit ja kaikki, saatiin halloweeniä koko rahan edestä.

Happy Halloween!

Viime viikonloppuna pidettiin sitten brassitalolla kansainvaliset illallisbileet, jotka olivat erittain onnistuneet. Tällä kertaa syötettiin ulkomaisille ystävillemme karjalanpiirakoita (Janne ja Sami huolehtivat taikinasta ja kaulitsivat lasipulloilla, minä keitin riisipuuroa risottoriisistä, täytin ja rypytin), ja piirakkamme saivat asianmukaisen ylistävää palautetta. Muunkinmaalainen ruoka maistui, ja tanssijalkaa vipatti! Ja tottakai soitimme myos Tinakenkätyttöä youtubesta :D Täydelliset juhlat siis!

Viela viikko koulua ja sitten lahdemma New Yorkiin kiitospaivalomaksi, hihuu!


ps. Pahoittelen vaihtelevaa ääkkösten ilmenemistä, kirjoitin merkintää eka koululla ja sitten kotona :)