Kaupassakäynnistä, kavereista ja muusta tärkeästä

Nyt ollaan oltu reilu viikko perillä. Tuntuu, että oltais oltu täällä jo kauemmin, suomalaiset asiat tuntuu kaukaisilta mutta tietenkin silti tutuimmilta. Kaupassakäynti kestää aina ikuisuuden, kun ei ole yhden yhtä tuttua tuotetta, vaan kaikki täytyy syynätä tarkkaan, eikä sittenkään löydä just semmoista mitä on tottunu kotona ostamaan. Valikoimat on kyllä ihan meidän lähikaupassakin tosi hyvät, sieltä saa jopa saksalaista ruisleipää, joka vastaa lähinnä suomalaista Realia. Kallista, mutta siihen sijoitan mielelläni :) Ajatuksena on ollu kokeilla leipoa ruisleipää itekin, mutta vielä ei olla saatu aikaseksi, koska siihen pitäis ensin keksiä juuri jostain. Kaupoissa murohyllyt ja limsahyllyt herättää eniten kummastusta, molempia löytyy nimittäin vähintään pariinkymmeneen lähtöön ja suurin osa sellaisia, että en suurin surminkaan niitä haluaisi ostaa, saati sitten syödä. Mm. kirsikkavaniljalimpparia ja neonvärisiä muroja bongattu. Rahaa kauppareissuilla on menny ihan älyttömästi, kun on pitäny ostaa ihan kaikkea pesuaineesta ja jauhoista lähtien. Nyt kun perustavarat on hommattu, voi alkaa käydä kaupassa ihan normaalisti eli lähinnä täydentämässä ruokavarantoja sen sijaan, että lastaa kärryn täyteen kuiva-aineita ja kalsareita.

Männäviikolla tutustuttiin kaverimme Kristiinan välityksellä suomalaisiin Annaan ja Anttiin sekä 2-vuotiaaseen tyttäreensä Maisaan, jotka asuu ihan parin korttelin päässä meiltä. Käytiin tänään heidän mukanaan Lake Superiorilla kivalla hiekkarannalla, ja uskaltauduttiin uimaankin, vaikka vesi oli jo vähän viileää. Eihän sitä nyt voinu olla uimattakaan, kun kyseessä kerran oli maailman suurin makeavetinen järvi :) Eilenkin oltiin sosiaalisia ja istuttiin iltaa kahden brasilialaisen ja yhden suomalaisen pojan kanssa, ja mukavaa oli. Tuntuu heti kotoisammalta, kun alkaa saada tuttavia täältä.